Meidän tarina
MIKSI ALOIN SYÖTTÄÄ OMAA KOIRAANI LAJITYYPILLISESTI JA LUONNOLLISTA HYGIENIAA NOUDATTAEN?
Kerttu oireili jo luovutusikäisenä. Hän kirputti etusiaan, hankasi pyllyään maata pitkin ja oksenteli tyhjää vatsaansa aamuisin. Ensimmäisen antibioottikuurin Kerttu söi pitkittyneeseen ripuliin ollessaan alle 12 viikon ikäinen. Paras sosiaalistamiskausi meni meillä sairasteluun. Kerttu oli myös "villi" pentu. Usein kuulee sanottavan, että "no, pennuthan ovat sellaisia". Tämän kuulin minäkin, mutta vaistosin, että kaikki ei ollut hyvin.
Mitä enemmän ikää Kertulle tuli, sitä enemmän alkoi olla ei pelkästään terveyshaasteita vaan myös käytösongelmia. Ripulit alkoivat tulla osaksi meidän arkea. Kertun ruokahalu oli välillä kadoksissa. Kirsu alkoi kuivua ja toiseen korvaan ilmestyi tumma töhnää ja hiivaa. Kerttu rapsutteli ja kirputti itseään. Lenkeillä Kerttu oli reaktiivinen ja jahtasi ohikulkijat. Käytös oli muutenkin levotonta niin kotona kuin vieraissa paikoissakin. Yritin harjoitella rauhoittumista hänen kanssaan siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kerttu söi luovutusikäisenä kotiutuessaan kuivamuonaa ja välillä raakaruokaa. En oikein tiennyt, mitä Kertulle olisi syöttänyt koska kaikesta tuntui menevän vatsa helposti sekaisin. Kun puolivuotiaana Kertulle ilmestyi korvaan hiivaa, siirryimme kokonaan raakaruokaan. Ehkä joihinkin oireisiin raakaruoka toi apua, mutta toisaalta tilanne oli edelleen epätoivoinen.
Kun muu kaupunki nukkui, me kävimme lenkillä koska kaupungin keskustasssa asuminen toi omat haasteensa reaktiivisen koiran kanssa lenkkeilyyn. Kerttu kirputti ja rapsutteli edelleen, ruokahalu huononi, korva oireili, ripuloiminen jatkui. Mukaan kuvioihin tuntui tulevan närästys ja sulamattoman ruuan oksentelu. Tyhjän vatsan oksentelua yritettiin pitää aisoissa useammin ruokkimalla. Kertulta lähti myös paljon karvaa, vaikka rodun mukaan niin ei pitänyt olla.
"Kun koira on 2-vuotias, sen pitäisi olla elämänsä kunnossa, ei yksi tai useampi jalka haudassa, eikä koirani todellakaan ollut onnellinen saatikka sitten kunnossa."
Syötimme Kertulle sitä, mikä tuntui maistuvan. Tein lihapannareita uunissa, paistoin kevyesti ruokaa, ostin parasta tarjolla olevaa lihaa jopa kaupasta ja sekään ei tuntunut maistuvan. Ja koska Kerttu oli reaktiivinen, lenkillä kului paljon herkkuja. Kerttu alkoi olla myös haukkuherkkä ja hän läähätti helposti. Iho alkoi hilseillä ja koska mukana oli rapsuttelua, kokeiltiin myös loishäätöä. Mitä sitä ei olisi kokeillut vaikeassa tilanteessa.
Kutinaan kokeiltiin myös Apoquelia. Se ei toiminut ja lääkäri ehdotti Cytopoint-pistosten aloittamista. Ehdotus kuulosti siltä kuin roskia oltaisiin lakaistu maton alle, joten kieltäydyimme pistosten aloittamisesta. Meillä oli aika jo anaalirauhastenkin poistoon koska hännän juuren ja takapään puremista esiintyi ahdistavan usein ja anaalirauhaset tuntuivat aina täysinäisiltä. Onneksi ymmärsin perua leikkausajan viime hetkellä koska ymmärsin, että anaalirauhaset eivät olleet se ongelma.
Juuri ennen 2-vuotissyntymäpäiväänsä Kertulla todettiin kohonneet haima-arvot. Koska tilanne oli kaaosmainen, etsin tietoa aina, kun mahdollista ja yritin löytää tilanteeseen ratkaisua. Olimme kokeilleet matkan varrella jo kaikenlaisia vitamiineja ja ravintolisiä, luontaistuotteita, öljyjä, eteerisiä öljyjä, homeopatiaa, bioresonanssia...
Lopulta löysin Rotational Monofeeding:n. Luin, miten ihmiset olivat saaneet helpotuksen koiran oireiluun. Ajattelin, että toimisiko se meilläkin. Innostuin kokeilemaan koska ajattelin, että meillä ei ole mitään menetettävää enää. Kun koira on 2-vuotias, sen pitäisi olla elämänsä kunnossa, ei yksi tai useampi jalka haudassa, eikä koirani todellakaan ollut onnellinen saatikka sitten kunnossa.
Kertun käytös alkoi muuttua nopeasti rauhallisemmaksi uuden ruokintamallin myötä. Hän alkoi nukkua yönsä, eikä paikkaa vaihdettu enää useita kertoja yössä tai maiskuteltu. Ihmetyksekseni lenkillä ei enää jahdattukaan kaikkia ohikulkijoita. Kerttu ei enää pureskellut itseään koko aikaa. Meidän elämä helpottui todella paljon!
Koska Kertun ensimmäiset kaksi vuotta mentiin ruokinnassa pahasti metsään, on sen jälkiä siivottu pitkään. Ruokinnan avulla koirasta on mahdollisuus saada terve, mutta yhtälailla sairas. Riippuu siitä, mitä asioita tekee.
Detoxaallot ovat tulleet meille tutuksi, mutta niistä on selvitty ja koirani on jälleen kunnossa ilman terveysmurheita. Matka on ollut opettavainen etenkin itselleni. Se on välillä haastanut ja olen kieltämättä ollut aikeissa luovuttaa, monestikin, mutta mihin sitten olisin päätynyt. Syöttämään koiralleni eläinlääkärin määräämää allergiaruokaa ja lääkitsemään hänet oireettomaksi. Tätä en kuitenkaan halunnut missään nimessä, joten luovuttaminen ei ollut vaihtoehto. Luovuttamisen hintana olisi ollut se, että olisin jatkuvasti odottanut, milloin koira alkaa oireilla taas uudella tavalla, milloin vanhat oireet uusiutuvat ja mitä lääkettä hän seuraavaksi joutuu käyttämään. Olisimme päätyneet lääketeollisuuden uhreiksi. Luovuttamalla en olisi koskaan päässyt näkemään ja kokemaan sitä, kuinka hienoa on katsoa matkaamme taaksepäin ja todeta, että "me tehtiin se kaikista vaikeuksista huolimatta"!
Matkan varrella olen miettinyt, mitä kaikkea olenkaan koirani kehoon suostunut laittamaan. Mitä kaikkea kakkaa suorastaan! Jokainen detoxaalto on minua muistuttanut siitä ja todella olen sen oppinut, että en laita koirani kehoon enää koskaan, milloinkaan, mitään, mikä sinne ei luontaisesti kuulu. Koska ikävä kyllä sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.
Jos jotain olen oppinut kantapään kautta niin sen, että elämää mullistavia asioita ei saavuteta koskaan pysyttelemällä omalla mukavuusalueella ja että luontoon ei kuulu pelkästään kauniita kesäpäiviä vaan myös kylmiä, tummia ja sateisia päiviä! ❤️
Jos haluat auttaa koiraasi voimaan paremmin täysin luonnollisesti, käy varaamassa oma aikasi ruokintaneuvontaan!